Aikataulussa

Eilen oli kiertopäivä 12 ja ultraääni Naistenklinikalla. Letrozolea on syöty alkukierto, mutta mitään erityisiä tuntemuksia en ole huomannut. Tosin lääke aiheuttaa minulle aina lieviä hikoilukohtauksia, kuin vaihdevuosioireita, mutta näin kalsealla säällä siitä ei ole kuin hyötyä. Palasin yöllä työmatkalta ja kroppa tuntuu olevan kaikesta kiireestä sekaisin, turvoksissa ja väsynyt. Onneksi tämä oli viimeinen ulkomaanreissu tälle vuodelle!

Naistenklinikalla oli tällä kertaa vastassa mukava mieslääkäri. Ja ultraäänessä oikealla puolella odotti mukava 13 mm johtofollikkeli! Miten mahtavaa oli huomata, että munasolu on lähtenyt kasvamaan vaikken ole joka hetki sitä ehtinytkään kierron aikana ajatella. Ja vaikka myös muutama greippi ja risiiniöljykääre on jäänyt väliin kiireessä. Lääkärin mukaan näyttäisi siltä että ovuloisin seuraavan kolmen, neljän päivän sisällä, eli sunnuntaina tai maanantaina, kp 15-16. Letrozole on siis aikaistanut ovulaatiota vielä edellisestä luonnollisesti lyhyemmästä kierrosta, jossa se sattui kp 18.


Aikataulu näyttää siis olevan otollinen myös meidän ensimmäiselle inseminaatiollemme, ihanaa! Työmatkoja ei ole enää edessä, joten kunhan ovulaatio ei tapahdu jo lauantaina, pitäisi ajoituksen onnistua. Lauantai olisi huono päivä siinäkin mielessä, että meille on tulossa viikonloppuvieraita jotka viipyvät yön yli... Nyt siis kuitenkin suunnitelmissa on ovulaation tikutusta, viimeinen luonnollinen yritys lauantaiaamuna ennen vieraiden saapumista, sitten kahden vuorokauden tauko, maanantaiaamuna luultavasti siemennestenäyte purkkiin ja sitten pääsenkin inseminaatioon iltapäivällä. Voi tätä riemua! :)

Hoitokierron lähtölaukaus

Menkat alkoivat, vaikka taas annoin hetken itseni uskoa toisin. Vaan kierto oli tosiaan vaivaiset 31 päivää, huraa! Sitähän voidaan pitää jo normaalina. Jäin pohtimaan onko järkevää lähteä hormonihoitoihin juuri nyt, jos sain kierron lyhyeksi kotikonsteilla. Panostin tässä välikierrossa erityisesti hyvinvointiin vyöhyketerapialla, hyvällä ravinnolla ja liikunnalla, ja se tuotti tulosta.

Olen kuitenkin todennut, ettei kyse ole vain ovulaatio-ongelmasta. Kesäkuusta lähtien olen ovuloinut joka kierrossa, mutta vaikka ajoituksemme on osunut kohdilleen, en ole raskautunut. Epäilen, että ongelmia on myös pidemmällä: joko siittiöt eivät yksinkertaisesti pääse perille, munasoluni eivät ole priimaa ja hedelmöittyvät huonosti, tai kiinnittyminen ei onnistu. Soitin siis Naistenklinikalle ja ilmoittauduin ensimmäiseen hoitokiertoomme siellä. Tällä kertaa myös aikataulujumalat olivat suosiollisia ja ultraääniaika löytyi kp:lle 12, juuri työmatkan jälkeen, huh! Syön siis Letrozolea 2,5 mg kierron päivät 3-7 ovulaation aikaansaamiseksi. Perustelen tätä sillä, että munasolu voisi olla parempilaatuinen jos se kehittyy nopeammin. Suurin toiveeni kuitenkin on inseminaatio, johon pääsemme jos aikataulut onnistuvat ovulaatiohetkellä. Sen avulla voisimme varmistaa, että siittiöt myös todella löytävät perille.

En aio kuitenkaan unohtaa itsehoitoa. Varasin hetimmiten myös vyöhyketerapian kp 6 ja 15. Lisäksi aion nauttia päivittäisen greippini, raskausvitamiinini sekä D-vitamiinia. Vältän sokeria ja nopeita hiilihydraatteja sekä muistan juoda vettä. Kaivan jääkaapista risiiniöljykääreen ja lisään aamusmoothieeni macajauhetta. Muistan liikkua jaksamiseni rajoissa, yritän välttää stressiä ja haen rentoutumisen ja rauhoittumisen hetkiä joka päivään. Tällä reseptillä kohti joulukuuta! Viimeinen mahdollisuus tulla raskaaksi tänä vuonna, muuten.

Päivien laskeskelua

Nyt muistan taas, miksi muun muassa halusin pitää väliä lapsettomuushoitoihin. Tuskallinen päivien laskeskelu, varpaillaan pysyttely ja stressaaminen on edessä.

Odottelen kuukautisten alkua. Tällä kertaa sentään tiedän päivän aika tarkkaan, sillä onnistuin tikuttamaan ovulaation. En jaksa uskoa, että olisin tälläkään kertaa raskaana, joten ajatukset ovat jo seuraavassa kierrossa. Ensi viikolla pitäisi siis täti tulla vieraisille.

Kunhan menkat alkavat, minun täytyy soittaa Naistenklinikalle. Saan luvan alkaa syömään Letrozolea kierron päivinä 3-7. Kierron 10-12 päivä pitäisi käydä ultrassa, jotta nähdään, onko vaikutus toivottu ja miten pitkälle munasolu on kehittynyt. Sitten alkaa kiivas ovulaation testaaminen, ja kunhan tikkuun ilmestyy hymynaama, pitäisi miehen olla heti aamusta lähtövalmiuksissa näytteenottoa varten, sekä minun ottamassa pesty tavara sisääni.

Ongelmahan on ensinnäkin siinä, ettei ultraa tai inseminaatiota voi tehdä viikonloppuisin. Meidän tulee siis valmistautua myös siihen, ettei inseminaatiota pystytäkään tekemään, jos ovulaatio sattuu viikonlopuksi. Toisaalta siemennestenäytettä varten pitäisi pidättäytyä seksistä muutaman päivän ajan. Koska emme tiedä, miten Letrozole tällä kertaa käyttäytyy, mistä osaamme arvata pitäisikö yrittää luonnollisesti vai ei, jos ultraääni siirtyykin pidemmälle viikonlopun takia?

Oman lisänsä jännitykseen tuo myös se, että olen lähes joka viikko muutaman päivän työmatkoilla ulkomailla. Tuolloin en tietenkään pääse ultraan, jos kp 10-12 sattuisivatkin osumaan matkan päälle. Eikä etenkään ovulaatio saisi tulla missään nimessä matkapäivinä. Jäljelle jää siis pari hassua päivää viikossa, jolloin saisin ovuloida. Kehoni on tehnyt minulle niin monet kerrat tepposet, joten voin veikata ettei se noudata toiveitani tälläkään kerralla.

Täytyy nyt vain pistää jäitä hattuun ja antaa kropan toimia kuten se parhaaksi näkee. Stressillä kun aikaansaan vain lisää haittaa, ja voi olla ettei ovulaatio tule laisinkaan. Ei pitäisi etukäteen maalata piruja seinille.