Lasillinen punaviiniä kiitos

Alkoholi maistui minulle jossain vaiheessa elämääni enemmän kuin tarpeeksi. Loppumattomat opiskelijabileet, uudet kaverit, epävarmuus itsestään sekä henkilökohtaisen elämän surut saivat hakemaan riemua ja rentoutta elämään juomalla. Hauskaa oli, mutta jatkuvalla juhlinnalla oli toki myös varjopuolensa. Enkä tarkoita, että olisin oikeasti vajonnut elämän laitapuolelle. Opiskelijaelämäni oli kosteaa ihan samalla tavalla kuin niin monilla muilla.

Ensimmäisen (ja viimeisen) todella vakituisen seurustelusuhteen myötä alkoholin merkitys alkoi pienentyä. Vuosiin en ole juonut itseäni enää humalaan, vaan kaksi annosta on minulle maksimi. Kyse on terveydellisistä syistä, sillä synnynnäisellä sairaudellani voisin todella aiheuttaa itse kuolemani juomalla hieman liikaa. Lisäksi mielestäni elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi - ja sitä oavt mielestäni dagen efterit, jolloin koko kaunis päivä menee hukkaan sängynpohjalla pahoinvoiden. Useimmiten en ota edes yhtä lasillista, vaan säästän alkoholin nauttimisen harvoihin kertoihin, jolloin seura ja ruoka ovat kohdallaan, ja lasi viiniä todella maistuu nautinnolta. Alkuun alkoholista kieltäytyminen herätti epäilyksiä raskaudesta, mutta näin vuosien kuivan kauden jälkeen en enää saa kummastuneita katseita firman juhlissakaan.

Harvat viinilasilliseni olen näiden lapsiyritysvuosien aikana yrittänyt myös ajoittaa luteaalivaiheeseen, jos mahdollista. Lasin punaviiniä kun kerrotaan edesauttavan munasolun kiinnittymistä. Ylipäätäänhän punaviiniä pidetään todellisena terveysjuomana sen sisältämien flavonoidien ja resvetrarolin vuoksi. Sen kerrotaan alentavan huonoa kolesterolia, ehkäisevän syöpää, hidastavan verisuonien kalkkeutumista, hoikistavan sekä alentavan verensokeria. Mutta miksi punaviini auttaisi raskautumaan? Lasta toivovia kehoitetaan usein ainakin nauttimaan paljon antioksidantteja sekä pitämään verensokerin riittävän alhaalla. Lisäksi kohdun verenkierron parantaminen on tärkeää, ja punaviinin väitetään auttavan tässä. Itselleni ei tosin ole selvinnyt, mihin tämä perustuu. Jos joku tietää tieteellisen selityksen tälle, olisin kiinnostunut sen kuulemaan - lapsettomuuteen kun tarjotaan niin moninaisia neuvoja puolesta ja vastaan, että välillä olisi mukava saada vinkkeihin faktapohjaa. :)

Olen nyt luteaalivaiheessa viikko sitten tapahtuneen ovulaation jälkeen. Osallistuin kahtena peräkkäisenä iltana kuluneella viikolla työn kautta yhteistyökumppaneiden kutsumiin illanviettoihin. Vieraiden ihmisten kanssa helpointa on, jos ei kieltäydy täysin alkoholista, joten olen saanut loistavan tilaisuuden nauttia sen lasillisen punaviiniä kumpanakin iltana vieläpä kierron puolesta juuri oikeaan aikaan. Toisena iltana sain punaviinin lisäksi yllättäen myös vertaistukea. Myyjämme, viitäkymppiä lähestynyt nainen, kertoi yhtäkkiä kesken illallista avoimesti pitkään kestäneestä lapsettomuudestaan. Näin puskista voi tosiaan törmätä kohtalotoveriin. Hänenkin tarinansa kuitenkin päättyi onnellisesti. Lapsia odotettiin heilläkin vuosia, mutta lopulta hänet oli palkittu kahdella tyttärellä. Mieleni teki kysyä, miten he lopulta onnistuivat, kertoa miten tutulta hänen tarinansa kuulostaa, jakaa oma tuskani... Kunnes muistin olevani lähes vieraiden ihmisten sekä työkavereideni seurassa. Töissä et kertakaikkiaan voi kertoa yrittäväsi raskautua kuin viimeistä päivää. Se on tabu. Ehkä tämä yhteistyökumppanini kuitenkin tunnisti jotain tuttua katseessani hänen kertoessaan lapsettomuuden painolastista. Niin tiukasti hän halasi minua illan päätteeksi.

Vertaistukea

Tänään tapasin ystävääni, joka on kuudennella kuulla raskaana. Hän on ainoa tuttuni, jonka tiedän kärsineen lapsettomuudesta vuosia. Vain toinen lapseton tietää, mistä tässä on kyse. Onkin jännä huomata, miten kova paikka hänelle oli, ja on edelleen, kertoa raskaudestaan minulle.

En voi kieltää, ettenkö tuntisi aina hetken aikaa myös kateutta kuullessani muiden raskausuutisia. Muiden vauvat eivät kuitenkaan ole minua varten tai minulta pois. Sillä, onnistuuko joku toinen lisääntymään, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä raskaustesti minun kohdallani näyttää ensi kerralla. Pelkään, että tilanteestamme tietävät välttelevät kuitenkin aihetta kanssani. Vaikka oikeasti haluaisin vain jakaa kaiken sen, mitä en välttämättä tule itse koskaan kokemaan, edes välillisesti heidän kauttaan.

Kaverinikin myönsi piilotelleensa uutistaan juuri siksi, että pelkäsi reaktiotani. Kuitenkin juuri se, että toinen saman ongelman kanssa painiva onnistuu vihdoin, tuo minulle toivoa. Lapsettomuus ei välttämättä olekaan elinkautinen tuomio. Ja jos se meille sitä olisikin, en missään nimessä toivoisi kenellekään toiselle samaa. Lisäksi tiedän tasan tarkkaan, miten suuresta asiasta tämän unelman toteutumisessa on hänelle kyse. Siihen uskomattomaan riemuun on paljon helpompi yhtyä, kuin iloita puolivahingossa alkaneesta raskaudesta. Toivon niin kovasti, että he vihdoin saavat kaiken sen, mitä ovat jo kauan tavoitelleet.

Vertaistuki on ongelmassa kuin ongelmassa korvaamatonta. Se on ehkä ainoa asia, jonka vuoksi toivoisin, että voisin jakaa tämän lapsettomuuden jonkun toisen samassa tilanteessa painivan kanssa. Ystäväni uskoo vakaasti greipin tehneen hänen raskausunelmastaan totta, joten hänen innoittamanaan syön nyt toiveikkaana jokapäiväisen greippini. Hän on myös kehoittanut lataamaan puhelimeeni kierron seurantaa helpottavan sovelluksen ja suositellut pakuriteetä. Hänen kanssaan olemme vertailleet kokemuksia hedelmöityshoidoista sekä purkaneet lapsettomuuden herättämiä tuntojamme tavalla, jolla en voisi ikinä avautua muulle kuin saman kokeneelle.

Tämä blogi saa nyt toimia minulle vertaistuen korvikkeena, sillä terveille, lapsellisille tai lasta toivomattomille en voi purkaa kaikkea mielessäni liikkuvaa. En kokonaan, enkä varsinkaan niin usein, kuin nämä asiat päässäni pyörivät.