Don't worry - be happy

Noniin, honeymoon on ohi. Kotimaan talveen palattu ja maanantaina koittaa taas arki työn merkeissä. Meillä oli kyllä aivan ihana loma, paras ikinä! Rentoa yhdessäoloa, minimaalisesti riitoja, ei mitään suorittamista, vaan puhdasta lomailua. Unohdimme kaikki "tämä täytyy tehdä/nähdä/maistaa kun näin pitkällä on" ja vain nautimme. Auringosta, rannoista, uusista paikoista, ruoasta, toisistamme ja vain olemisesta. Mutta täytyy sanoa, että kahden viikon letkeän lorvailun jälkeen omaan kotiin oli myös mukava palata. Oman puoliskon kanssa.

Ovulaatio tapahtui alkumatkasta, mutta yritin olla ajattelematta sitä sen enempää ja antamatta sen vaikuttaa aikatauluumme. Niinpä en edes muista, mihin päivään se osui, enkä siis tiedä tarkalleen milloin uuden kierron pitäisi alkaa. Usean tunnin aikaerokin sekoitti päivien tajun hienosti. Niihin aikoihin näin niin todentuntuisen unen, että herättyäni kylmäsi. Tein unessa raskaustestin kuten niin monesti ennenkin, mutta tällä kertaa se oli positiivinen. Oli aivan uskomatonta kertoa asiasta miehelleni, ja olimme aivan sekaisin onnesta. Se tuntui juuri niin hyvältä kuin olin aina kuvitellutkin, kunnes tajusin sen olleen unta.

Joka tapauksessa, pian taitavat kuukautiset taas alkaa, ikävä kyllä. Matkalla tuli syötyä ja juotua ihan mitä milloinkin teki mieli, joten nyt on vielä joulunkin retkahteluja vaikeampi palata terveelliseen ruotuun. Täytyy kuitenkin yrittää. Ylimääräisiä kiloja en jostain syystä kuitenkaan tullut yhtään kerättyä kaikesta syöpöttelystä huolimatta. Ehkä liikuimme tarpeeksi päivittäin, kun teki mieli olla ulkona ja nähdä uusia kulmia.

Nyt kun edessä on kaiken tämän rentoilun ja lomailun jälkeen jo helmikuu, tuntuu että tämän lopputalven ja alkukevään jaksaa ihan hyvin. Toivottavasti myös D-vitamiinia on nyt tankattu tarpeeksi varastoon seuraaville kuukausille! Yritän pitää tämän rennon fiiliksen ja auringon mielessä niin töissä kuin tässä lapsettomuusasiassakin. Ehkä kevätaurinko vaikka tällä kertaa tekeekin meille iloisen yllätyksen?

Kp 1 ja vuodenvaihteen tilitys

Niinhän ne kuukautiset sitten alkoivat, uuden vuoden kunniaksi. Jostain syystä munasolu oli ilmeisesti antanut odottaa irtoamistaan hieman pidempään. Ei, tänä vuonna(kaan) en siis tullut raskaaksi. Vituttaa, itkettää, kyllästyttää. Sainko mitään muuta aikaiseksi tänä vuonna?

Menimme naimisiin, siinä toki vuoden suurin tapaus meille. Olemme nyt virallisesti kiinni toisissamme, oli hienot juhlat, rahat on nyt loppu ja minulla uusi sukunimi. Rouvana on mukavaa olla, mutta se lisää myös kyselyitä vatsan seudusta. Meidän välisen suhteemme kannalta avioliitto on tehnyt hyvää ja olemme yrittäneet panostaa yhteiseen tekemiseen. Esimerkiksi pihan yltiöpäiseen myllertämiseen hiki otsalla, kesälomamme riemuja...

Keväällä huomasin toipuneeni aika lailla työväsymyksestä. Löysin konkreettisia keinoja jaksaa kuten etätyö. Ikävä kyllä huomaan nyt tilanteen muuttuneen niin, että motivaationi on lopahtanut. En jaksaisi enää välittää. Toivottavasti tämä johtuu vain pimeydestä ja helpottuu taas valon lisääntyessä. Tosin tänä syksynä olen joutunut matkustamaan töiden vuoksi enemmän kuin koskaan, joka on nakertanut juuri saavuttamaani tasapainoa.

Omaan hyvinvointiini olen pyrkinyt panostamaan enemmän kuin ennen. Ainakin väliaikaisesti olen todella pystynyt jättämään turhat hiilarit pois edes liiemmin kaipaamatta niitä. Joulu oli poikkeus, joten nähtäväksi jää, miten vaikea retkahduksesta on nousta. Ryhdyin myös kasvissyöjäksi syksyn myötä. Alkuvuoden liikunta tähtäsi hampaat irvessä hoikkaan hääkroppaan, mutta nyt olen ollut hellempi itseäni kohtaan.

Lapsettomuuden osalta olemme tehneet paluun hedelmöityshoitoihin ja kokeneet nyt ensimmäisen inseminaation. Toisaalta painotan enenevässä määrin luonnonmukaisempaa hedelmällisyyden hoitoa. Etsin hoitojen tueksi vitamiineja, superruokia, sekä rentoutumiskeinoja kuten uutta tuttavuutta vyöhyketerapiaa. Olemme toki saaneet myös vierailla perhe-elämässä rakkaiden ystäviemme meille suoman ja kasvavan kummilapsijengimme kautta, josta olemme kovin, kovin kiitollisia.

Kaiken kaikkiaan vuoteni on ollut ihan mukava, mutta olisin valmis elämänmuutokselle. Jos lapsi ei ota tullakseen, täytyy keksiä jotain muuta, jotta meno tuntuisi mielekkäältä näiden kuukausittaisten pettymysten keskelläkin.

Entistä parempaa, oikein vauvarikasta ja plussan puolella olevaa vuotta 2015 kaikille meille omaa pikkuista niin kovasti toivoville! <3

Hoitokierron lähtölaukaus

Menkat alkoivat, vaikka taas annoin hetken itseni uskoa toisin. Vaan kierto oli tosiaan vaivaiset 31 päivää, huraa! Sitähän voidaan pitää jo normaalina. Jäin pohtimaan onko järkevää lähteä hormonihoitoihin juuri nyt, jos sain kierron lyhyeksi kotikonsteilla. Panostin tässä välikierrossa erityisesti hyvinvointiin vyöhyketerapialla, hyvällä ravinnolla ja liikunnalla, ja se tuotti tulosta.

Olen kuitenkin todennut, ettei kyse ole vain ovulaatio-ongelmasta. Kesäkuusta lähtien olen ovuloinut joka kierrossa, mutta vaikka ajoituksemme on osunut kohdilleen, en ole raskautunut. Epäilen, että ongelmia on myös pidemmällä: joko siittiöt eivät yksinkertaisesti pääse perille, munasoluni eivät ole priimaa ja hedelmöittyvät huonosti, tai kiinnittyminen ei onnistu. Soitin siis Naistenklinikalle ja ilmoittauduin ensimmäiseen hoitokiertoomme siellä. Tällä kertaa myös aikataulujumalat olivat suosiollisia ja ultraääniaika löytyi kp:lle 12, juuri työmatkan jälkeen, huh! Syön siis Letrozolea 2,5 mg kierron päivät 3-7 ovulaation aikaansaamiseksi. Perustelen tätä sillä, että munasolu voisi olla parempilaatuinen jos se kehittyy nopeammin. Suurin toiveeni kuitenkin on inseminaatio, johon pääsemme jos aikataulut onnistuvat ovulaatiohetkellä. Sen avulla voisimme varmistaa, että siittiöt myös todella löytävät perille.

En aio kuitenkaan unohtaa itsehoitoa. Varasin hetimmiten myös vyöhyketerapian kp 6 ja 15. Lisäksi aion nauttia päivittäisen greippini, raskausvitamiinini sekä D-vitamiinia. Vältän sokeria ja nopeita hiilihydraatteja sekä muistan juoda vettä. Kaivan jääkaapista risiiniöljykääreen ja lisään aamusmoothieeni macajauhetta. Muistan liikkua jaksamiseni rajoissa, yritän välttää stressiä ja haen rentoutumisen ja rauhoittumisen hetkiä joka päivään. Tällä reseptillä kohti joulukuuta! Viimeinen mahdollisuus tulla raskaaksi tänä vuonna, muuten.

Vyöhyketerapiassa

Rintamamiestalon kammarin kakluuni hehkui lämpöä. Sain kääriytyä paksuun täkkiin, sulkea silmät ja nauttia hiljaisuudesta.


Korvanlehtien painelu kuumotti mukavasti ja tuntui saavan jotain liikkeelle. Käsittely ranteissa tuntui jännältä. Nilkan ja kantapään alueelta löytyi epämukavia kohtia. Jalkapohjaa hiukan kutitti, mutta terapeutti vältti potkut. Varpaitakin heräteltiin vähän eloon. Kosketus oli välittävä ja ymmärtäväinen.


Ensimmäinen kokemukseni vyöhyketerapiasta oli ehdottomasti positiivinen. Olin kuvitellut hoidon tekevän kipeää, mutta käsittely olikin melkoisen hellä. Muutama paikka yllätti tuntumalla kevyestä painalluksesta huolimatta ilkeältä. Nilkkoja pakotti myös jälkeenpäin. Kuulemma kohtu ja munasarjat sijaitsevat juuri tuolla alueella.


Hoito tehtiin kierron päivänä kymmenen, ja mielestäni sen jälkeen alavatsassa on tuntunut lisäntyvää nipistelyä. Koska en oleta ovulaation tulevan kuitenkaan pikavauhtia, varasin seuraavan ajan viikon päähän. Edellisissä kierroissa en ainakaan ehtinyt ovuloida siihen mennessä, joten tarkoituksena on vielä yrittää buustata ovulaatiota. Ensimmäisellä käsittelyllä heräteltiin kehoa, joten siinä hoidettiin myös muita elimiä. Seuraavalla kerralla keskitymme pelkästään hedelmällisyyteen.


Terapian paras anti oli ehdottomasti rentoutuminen. Tunnin hoidon jälkeen nousin kuin usvasta, ja olin pystynyt unohtamaan muun mailman hetkeksi. Harmi vain, ettei tunne kestänyt kauaa. Huomaan työstressin kohonneen viime aikoina selkeästi, ja se vaikuttaa jo uniini. Mutta hetkenkin syvä rentous varmasti on hyödyksi. Yritänkin nyt hakea rentoutta ja rauhaa elämääni eri keinojen kautta, olkoon vyöhyketerapia ainakin hetken yksi sellainen.