Hei hei, mitä kuuluu?

Tänään mennään päivässä 7+5. Päivärytmini on nykyään seuraava: Nukun yöllä 9-10 tuntia, aamutoimiin menee reilu tunti aamuisesta olosta riippuen, matka töihin kestää tunnin, töissä olen kahdeksan plus tuntia, kotiin taas tunnin matka, josta yleensä nukun viimeisen bussimatkan. Iltaan jää siis kolmisen tuntia, jolloin lähinnä syön, katson telkkaria ja vaihdan pari sanaa miehen kanssa. Käyn kävelyllä jos jaksan. Olen väsynyt, etenkin iltaa kohden pahoinvoiva, nälkäinen mutta edellisen vuoksi ruoan suhteen valikoiva. Tuoreet kasvikset ja hedelmät maistuvat aina, samoin kuin appelsiinimehu, raejuusto ja jugurtti. Kahvia ja teetä en voisi kuvitellakaan juovani.

Vaikka jokapäiväinen pahoinvointi kuluttaa, voin raskaana paremmin kuin olisin kuvitellut. En ole oksentanut tai joutunut jättämään jotain väliin siksi että voin pahoin. Tämä on siedettävää, ja kun muistaa sen syyn, suorastaan ilon aihe. Vieläkin tuntuu vain niin epätodelliselta, että minä muka olen raskaana.

Alkuviikosta kävin omalla kardiologillani. Minulla on synnynnäinen sydänvika, jonka vuoksi tarvitsen tarkkaa seurantaa nyt raskauden aikana. Kaikki näytti onnekseni olevan ennallaan, mutta tilannetta kontrolloidaan kuukauden välein. Puhuimme stressaavasta työstäni sekä matkustamisesta. Olen jo aiemmin voipunut työssäni ja aiheuttanut itselleni terveysongelmia, ja nyt pitäisi pystyä pitämään erityistä huolta jaksamisesta. Lääkäri kirjoitti minulle todistuksen, etten saa lentää ollenkaan raskauden aikana sydänvian vuoksi. Lisäksi hän painotti, että jos olo huononee tai väsymys pahenee, he kirjoittavat erittäin herkästi sairauslomaa.

Varmistin vielä kerran, että lääkitykseni todella on turvallinen raskauden aikana, vaikka paketissa todetaan ettei sitä saisi käyttää raskaana ja Naistenklinikalla oltiin myös asiasta mainittu. Hän oli edelleen sitä mieltä, mutta lupasi konsultoida vielä osaston ylilääkäriä. Ja tadaa, tämä oli sitä mieltä, että lääkitys kannattaa vaihtaa. Mahdollisimman pian. Lääkkeeni voi lisätä keskenmenon riskiä ja lapsen pienikokoisuutta. Lääkkeen vaihto ei ole tietenkään yksinkertaista, sillä uuden lääkkeen pitää turvata minun terveyteni. Menen siis sisään vuodeosastolle maanantaiksi ja tiistaiksi, jotta lääkkeenvaihdon vaikutuksia voidaan tarkkailla. En olisi toivonut tätä hässäkkää nyt enää tähän väliin, sillä vaihto olisi voitu tehdä jo etukäteen vaarantamatta raskautta. Pelästyin myös etenkin alkuun mitä vahinkoa on mahdollisesti jo aiheutettu, mutta yritän ajatella että lapsi oli varhaisultrassa kunnossa, joten emme ole myöhässä.

Iisisti töissä, lentokielto ja pari päivää sairaalassa juuri, kun meillä on todella kiireinen tilanne töissä ja minun oli tarkoitus olla ensi viikko työmatkalla. Kuukausittaisia kardiologikäyntejä normaalien neuvolan, ultrien ym. lisäksi. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa raskaudesta esimiehelleni jo nyt. Huh, juuri se mitä odottava äiti ei näinä viikkoina vielä haluaisi tehdä. Pomoni ensimmäinen reaktio: "Mä arvasin! Yhtenä päivänä kun tulit palaveriin, katsoin että no nyt se on raskaana. Onhan sitä jo odotettukin!" Hän oli jo päättänyt, ettei minun kalenteriini laiteta enää mitään lentoja. Lisäksi ryhdymme keksimään ylipäätään minulle kevyempää tehtävää, ja hakemaan nykyiseen tehtävääni uutta henkilöä parin kuukauden päästä. Tarkoitus on vaihtaa vihdoin kokonaan työnkuvaani, joka on ollut puheissa jo vuoden uupumukseni ja terveyteni vuoksi, mutta jäänyt työn alle. "Muista, että sinulla on nyt oikeus ajatella vain itsesi ja vauvasi terveyttä. Kaikki muu on toissijaista." Onneksi kerroin.

Ajattelen asian nyt niin, että menen pariksi päiväksi lepäämään sairaalaan, ja vältän samalla tiukimmat päivät töissä. Tämä viikko antoi jo esimakua siitä, millainen ensi viikosta olisi tulossa, joten onneksi olen mukana vain loppuviikon, ja kotimaasta käsin. Aion kuunnella kehoani tarkkaan, ja reagoida jos se tarvitsee pysähtymistä. Minulla on nyt kardiologin sekä esimieheni siunaus sille. Tämä projekti on tärkein prioriteettilistallani, ja se ansaitkoon kaiken tarvitsemansa huomion. Huvittavinta on vain se, että tämä onni tuntuu tosiaan edelleen vain suurelta huijaukselta. Ja nyt olen jo vetänyt mukaan satumaailmaan työpaikkani ja yliopistollisen sairaalankin!

Määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio

Eilen illalla palelu meni aivan mahdottomaksi, lämmöt olivat koholla. Yöllä heräsin hillittömään hikoiluun. Pari päivää kestänyt kurkkukipu oli aamulla levinnyt myös suuhun ja kitalakeen ja jokainen sana ja nielaisu teki kipeää.

Kun kipu kuumaa mustaherukkamehua juodessani hiukan hellitti, ajattelin lähteväni kuitenkin töihin. Vasta työmatkalla tulin toisiin ajatuksiin ja soitin ajan lääkäriin. Olen vihdoin kahden ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen raskaana, miksi ottaisin mitään turhia riskejä? Lisäksi minulla on tuo synnynnäinen perussairaus, joka tuo lisäriskin mihin tahansa sairauteen kuten myös raskauteenkin.

Lääkärikään ei pitänyt tulemistani ylireagointina kun kerroin syyni. Vaikka tilanne näyttikin virusperäiseltä, hän varasi varmuuden vuoksi vielä verikokeet ja nieluviljelyn. Verenkuva oli onneksi normaali eikä merkkejä tulehduksesta, nieluviljelyn tulos varmistuu vasta huomenna tai maanantaina. Esimieheni oli (varmastikin perussairauteni vuoksi) heti sitä mieltä, että olen ainakin tämän päivän ja huomisen sairaslomalla.

Hain vielä apteekista apua siihen, mitä voisin ottaa nielukivun helpotukseksi; tutut Strepsils ja Finrexin kun ovat raskaana olevalle kieltolistalla. Bafucin sen sijaan on turvallista ja sen lisäksi farmaseutti neuvoi ostamaan CuraMed-kurkkutabletteja. Bussissa sitten huomasin viimeksimainitun paketissa tekstin: ei suositella raskaana oleville... Netistä selvitin syynä olevan sen, että tuote on yrttipohjainen (yrttiteetähän muun muassa pitäisi välttää raskaana). Jää siis miehen käytettäväksi.

Kotona oli ihana käpertyä takaisin iltavuorossa olevan miehen viereen sänkyyn ja nukuinkin useamman tunnin putkeen. Siitä huolimatta olo oli huonompi herätessäni. Mies oli ihanan huolehtivainen ja tilasi ennen lähtöään appiukon tuomaan lisää mehua, sillä minä en saa nyt liikkua mihinkään. Hän oli niin harmissaan koska uskoi tartuttaneensa minut flunssailtuaan nyt useamman päivän. Varmistelumielessä tekemäni Clearbluen digitaalinen testi "raskaana 2-3" onneksi sai vielä hänellekin hymyn huulille. :)

Nyt olen kitannut mehua, vettä sekä kaapista löytämääni Lämmin kuppi -kantarellikeittoa oikein urakalla. Tuijottanut tv:tä ja selannut omia vauvakuviani. Ja pelännyt. Miksi pitikään sairastua juuri näin raskauden alussa, kun olen jo muutenkin huolissani siitä onko kaikki kunnossa? Isäni kertoi juuri eilen, miten äitini sai aikanaan keskenmenon kovan flunssakauden tuloksena. Yritän kuitenkin rauhoittaa itseäni sillä, että äiti ei ollut tiennyt vielä raskaudestaan, ja oli joutunut lääkitsemään itseään aika vahvasti. Minä en ole uskaltanut ottaa edes parasetamolia, vaikka jalkalihaksia särkee kaikkialta. Mutta nyt on edessä kaksi sairaspäivää ja viikonloppu, joten enköhän saa tämän taudin selätettyä levolla ja nesteytyksellä. Sen jälkeen, jos hyvin käy, ollaan jo viikolla kuusi...