Vertaistukea

Tänään tapasin ystävääni, joka on kuudennella kuulla raskaana. Hän on ainoa tuttuni, jonka tiedän kärsineen lapsettomuudesta vuosia. Vain toinen lapseton tietää, mistä tässä on kyse. Onkin jännä huomata, miten kova paikka hänelle oli, ja on edelleen, kertoa raskaudestaan minulle.

En voi kieltää, ettenkö tuntisi aina hetken aikaa myös kateutta kuullessani muiden raskausuutisia. Muiden vauvat eivät kuitenkaan ole minua varten tai minulta pois. Sillä, onnistuuko joku toinen lisääntymään, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä raskaustesti minun kohdallani näyttää ensi kerralla. Pelkään, että tilanteestamme tietävät välttelevät kuitenkin aihetta kanssani. Vaikka oikeasti haluaisin vain jakaa kaiken sen, mitä en välttämättä tule itse koskaan kokemaan, edes välillisesti heidän kauttaan.

Kaverinikin myönsi piilotelleensa uutistaan juuri siksi, että pelkäsi reaktiotani. Kuitenkin juuri se, että toinen saman ongelman kanssa painiva onnistuu vihdoin, tuo minulle toivoa. Lapsettomuus ei välttämättä olekaan elinkautinen tuomio. Ja jos se meille sitä olisikin, en missään nimessä toivoisi kenellekään toiselle samaa. Lisäksi tiedän tasan tarkkaan, miten suuresta asiasta tämän unelman toteutumisessa on hänelle kyse. Siihen uskomattomaan riemuun on paljon helpompi yhtyä, kuin iloita puolivahingossa alkaneesta raskaudesta. Toivon niin kovasti, että he vihdoin saavat kaiken sen, mitä ovat jo kauan tavoitelleet.

Vertaistuki on ongelmassa kuin ongelmassa korvaamatonta. Se on ehkä ainoa asia, jonka vuoksi toivoisin, että voisin jakaa tämän lapsettomuuden jonkun toisen samassa tilanteessa painivan kanssa. Ystäväni uskoo vakaasti greipin tehneen hänen raskausunelmastaan totta, joten hänen innoittamanaan syön nyt toiveikkaana jokapäiväisen greippini. Hän on myös kehoittanut lataamaan puhelimeeni kierron seurantaa helpottavan sovelluksen ja suositellut pakuriteetä. Hänen kanssaan olemme vertailleet kokemuksia hedelmöityshoidoista sekä purkaneet lapsettomuuden herättämiä tuntojamme tavalla, jolla en voisi ikinä avautua muulle kuin saman kokeneelle.

Tämä blogi saa nyt toimia minulle vertaistuen korvikkeena, sillä terveille, lapsellisille tai lasta toivomattomille en voi purkaa kaikkea mielessäni liikkuvaa. En kokonaan, enkä varsinkaan niin usein, kuin nämä asiat päässäni pyörivät.