Noniin, honeymoon on ohi. Kotimaan talveen palattu ja maanantaina koittaa taas arki työn merkeissä. Meillä oli kyllä aivan ihana loma, paras ikinä! Rentoa yhdessäoloa, minimaalisesti riitoja, ei mitään suorittamista, vaan puhdasta lomailua. Unohdimme kaikki "tämä täytyy tehdä/nähdä/maistaa kun näin pitkällä on" ja vain nautimme. Auringosta, rannoista, uusista paikoista, ruoasta, toisistamme ja vain olemisesta. Mutta täytyy sanoa, että kahden viikon letkeän lorvailun jälkeen omaan kotiin oli myös mukava palata. Oman puoliskon kanssa.
Ovulaatio tapahtui alkumatkasta, mutta yritin olla ajattelematta sitä sen enempää ja antamatta sen vaikuttaa aikatauluumme. Niinpä en edes muista, mihin päivään se osui, enkä siis tiedä tarkalleen milloin uuden kierron pitäisi alkaa. Usean tunnin aikaerokin sekoitti päivien tajun hienosti. Niihin aikoihin näin niin todentuntuisen unen, että herättyäni kylmäsi. Tein unessa raskaustestin kuten niin monesti ennenkin, mutta tällä kertaa se oli positiivinen. Oli aivan uskomatonta kertoa asiasta miehelleni, ja olimme aivan sekaisin onnesta. Se tuntui juuri niin hyvältä kuin olin aina kuvitellutkin, kunnes tajusin sen olleen unta.
Joka tapauksessa, pian taitavat kuukautiset taas alkaa, ikävä kyllä. Matkalla tuli syötyä ja juotua ihan mitä milloinkin teki mieli, joten nyt on vielä joulunkin retkahteluja vaikeampi palata terveelliseen ruotuun. Täytyy kuitenkin yrittää. Ylimääräisiä kiloja en jostain syystä kuitenkaan tullut yhtään kerättyä kaikesta syöpöttelystä huolimatta. Ehkä liikuimme tarpeeksi päivittäin, kun teki mieli olla ulkona ja nähdä uusia kulmia.
Nyt kun edessä on kaiken tämän rentoilun ja lomailun jälkeen jo helmikuu, tuntuu että tämän lopputalven ja alkukevään jaksaa ihan hyvin. Toivottavasti myös D-vitamiinia on nyt tankattu tarpeeksi varastoon seuraaville kuukausille! Yritän pitää tämän rennon fiiliksen ja auringon mielessä niin töissä kuin tässä lapsettomuusasiassakin. Ehkä kevätaurinko vaikka tällä kertaa tekeekin meille iloisen yllätyksen?
