Don't worry - be happy

Noniin, honeymoon on ohi. Kotimaan talveen palattu ja maanantaina koittaa taas arki työn merkeissä. Meillä oli kyllä aivan ihana loma, paras ikinä! Rentoa yhdessäoloa, minimaalisesti riitoja, ei mitään suorittamista, vaan puhdasta lomailua. Unohdimme kaikki "tämä täytyy tehdä/nähdä/maistaa kun näin pitkällä on" ja vain nautimme. Auringosta, rannoista, uusista paikoista, ruoasta, toisistamme ja vain olemisesta. Mutta täytyy sanoa, että kahden viikon letkeän lorvailun jälkeen omaan kotiin oli myös mukava palata. Oman puoliskon kanssa.

Ovulaatio tapahtui alkumatkasta, mutta yritin olla ajattelematta sitä sen enempää ja antamatta sen vaikuttaa aikatauluumme. Niinpä en edes muista, mihin päivään se osui, enkä siis tiedä tarkalleen milloin uuden kierron pitäisi alkaa. Usean tunnin aikaerokin sekoitti päivien tajun hienosti. Niihin aikoihin näin niin todentuntuisen unen, että herättyäni kylmäsi. Tein unessa raskaustestin kuten niin monesti ennenkin, mutta tällä kertaa se oli positiivinen. Oli aivan uskomatonta kertoa asiasta miehelleni, ja olimme aivan sekaisin onnesta. Se tuntui juuri niin hyvältä kuin olin aina kuvitellutkin, kunnes tajusin sen olleen unta.

Joka tapauksessa, pian taitavat kuukautiset taas alkaa, ikävä kyllä. Matkalla tuli syötyä ja juotua ihan mitä milloinkin teki mieli, joten nyt on vielä joulunkin retkahteluja vaikeampi palata terveelliseen ruotuun. Täytyy kuitenkin yrittää. Ylimääräisiä kiloja en jostain syystä kuitenkaan tullut yhtään kerättyä kaikesta syöpöttelystä huolimatta. Ehkä liikuimme tarpeeksi päivittäin, kun teki mieli olla ulkona ja nähdä uusia kulmia.

Nyt kun edessä on kaiken tämän rentoilun ja lomailun jälkeen jo helmikuu, tuntuu että tämän lopputalven ja alkukevään jaksaa ihan hyvin. Toivottavasti myös D-vitamiinia on nyt tankattu tarpeeksi varastoon seuraaville kuukausille! Yritän pitää tämän rennon fiiliksen ja auringon mielessä niin töissä kuin tässä lapsettomuusasiassakin. Ehkä kevätaurinko vaikka tällä kertaa tekeekin meille iloisen yllätyksen?

Hiljaisuutta ja hoppua ennen lomaa

Tammikuu on alkanut hiljaisuudella blogin puolella osin siksi ettei ole mitään kerrottavaa. Sama annos Letrozolea on nautittu kuin viimeksikin. Yritetty parantaa taas ruokailutottumuksia joulun jäljiltä ja muistaa greipit ja risiiniöljyt. Tulos on ollut vaihtelevaa, ihan ok muttei niin hyvä kuin edellisessä kierrossa. Jotenkin en löydä taas samaa draivia. Vaikka tunnen ovulaation olevan tuloillaan, uskon ettei se tule ihan yhtä pian kuin viime kerralla.

Lisäksi nyt on pitänyt kiirettä, jotta kaiken juhlinnan jälkeen saisi työt tehtyä ja hommat hoidettua eri osa-alueilla sekä vielä jossain rakosessa pakattua. Tuntuu aivan epätodelliselta, mutta muutaman päivän päästä koittaa vihdoin häämatkamme. Lomailemme kaksi ja puoli viikkoa ja irrottaudumme kaikesta tästä. Olemme vain toisiamme varten ja teemme juuri sitä, mitä huvittaa. Kuulen jo Atlantin ja Karibianmeren aaltojen kohinan, mutta vielä on jaksettava kaksi pitkää työpäivää. Sitten minua ei voisi enää vähempää kiinnostaa muu kuin itsekäs nauttiminen!

Jos ovulaatioplussa tulisi samana päivänä kuin viimeksi, ehtisimme inseminaatioon lähtöä edeltävänä päivänä. Toivoisin niin, sillä silloin pääsisin varmasti rentoutumaan operaation jälkeen. Kuten sanottu, luulen kierron tällä kertaa kuitenkin venyvän viimeisestä. Mikä sen upeampaa toki kuin saada lapsi aluilleen häämatkallaan palmujen katveessa. Jotenkin vain minussa ei ole enää tarpeeksi toiveikkuutta, jotta jaksaisin uskoa sellaiseen ihmeeseen. Toivon kuitenkin tämän huoahdustauon antavan meille iloa ja voimaa jatkaa eteenpäin.

Piinailu on alkanut

Pari päivää inssistä ja jo olen sitä mieltä, ettemme ole onnistuneet tälläkään kertaa. Ehkä se oli se suuri riita päivää ennen, jonka vuoksi kehoni oli ylikierroksilla eikä vastaanottavainen raskauteen. Inseminaation jälkeisenä päivänä jouduin viisaudenhampaan poistoleikkaukseen, ja se viimeistään esti raskautumisen. Elimistö on toimenpiteestä ja kivusta stressissä eikä varmasti ajattele hedelmöittymistä. Lisäksi jouduin eilen ottamaan yhden Buranan kipuun, kun muuta särkylääkettä ei ollut kädenulottuvilla. Menetetty tapaus, selkeästi. Lisäksi en tunne mitään erikoista. Edes rinnat eivät kipeytyneet, vaikka niin käy aina ovulaation aikaan. Ehkä jännitin niin että koko ovulaatio jäi välistä? Onneksi kohta on joulu ja saan hetkeksi muuta ajateltavaa. Lahjatkin on vielä hankkimatta, paitsi kummilapsien paketit, joita olen innolla ja hyvissä ajoin hankkinut valmiiksi. Tule joulu kultainen.

Inseminaatio nro 1

Iik, tänään oli ensimmäinen inseminaatiomme!

Mies lähti aamulla päättäväisesti paikan päälle Naistenklinikalle antamaan näytettä. Kuulemma ajatteli, että pitää sellainenkin tilanne joskus kokea. Eipä tiennyt mitä oli luvassa, sillä kesken kaiken pärähtivät palohälyttimet soimaan! Hän oli sitten jatkanut rauhassa hommansa loppuun ja tuli viileästi vessasta juuri, kun muut palasivat hälytyksen päätyttyä pihalta. Piti laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Itse jännitin koko päivän töissä ja yritin kuumeisesti keksiä miten selittäisin aikaisen lähtöni. Bussi oli tietysti myöhässä ja kiiruhdin odotustilaan uskaltamatta käydä vessassa. Sittenpä sainkin odotella puoli tuntia jalat ristissä, kun aikataulu oli myöhässä...

Vastaanotto oli taas lämmin, ja juuri irtoamaisillaan ollut follikkeli 20-millinen. Sain vielä vahvistaa, että näyteputkilossa tosiaan oli oikean miehen tiedot. Hyvältä näyttäneen ultran jälkeen ryhdyttiin itse asiaan. Katetri vihlaisi vain hieman perille mennessään, ja sitten odoteltiin minuutin verran kun siemenneste ruiskutettiin hiljalleen kohtuonteloon. En voinut kuin hymyillä ajatellessani, että tässä ehkä tehdään meidän lastamme.

Toimenpiteen jälkeen oli jotenkin niin onnellinen olo. En tosin osaa suhtautua siihen, että inseminaation jälkeen voisi muka jatkaa ihan normaalisti toimiaan. Minulle on juuri tehty keinosiemennys! Eikö nyt pitäisi käydä selälleen pariksi tunniksi, nostaa jalat kattoon ja lausua loitsuja? Ikävä kyllä töitä oli vielä jäljellä, joten en kuitenkaan päässyt tätä toteuttamaan.

Kotona olemme miehen kanssa ihan sekaisin. Kuvittelemme jo kohdussani asuvan vauvan, ja varomme äkkinäisiä liikkeitä. Nyt olen tosin huolissani, sillä tuntuu kuin kaikki valuisi pikku hiljaa sisältäni pois. Osittain voi kyse olla pesunesteestä, mutta varmaan myös siemenneste ainakin osittain valuu pois, kuten yhdynnänkin jälkeen. Vaan kumpa nyt joku supersiittiö olisi löytänyt tiensä perille ja tämä päivä jäisi historiaan sinä päivänä, kun hänet, lapsemme, ruiskutettiin alulle.

Kahden ja puolen vuoden luomuyritysten jälkeen olo on aivan toisenlainen. Ikään kuin olisimme pidemmällä kuin koskaan ennen. Vaikka tiedämme, että todennäköisyytemme onnistua on vain vaivaisen kymmenen prosentin luokkaa. Miten ihmeessä kukaan jaksaa odottaa seuraavia kahta viikkoa?

Aikataulussa

Eilen oli kiertopäivä 12 ja ultraääni Naistenklinikalla. Letrozolea on syöty alkukierto, mutta mitään erityisiä tuntemuksia en ole huomannut. Tosin lääke aiheuttaa minulle aina lieviä hikoilukohtauksia, kuin vaihdevuosioireita, mutta näin kalsealla säällä siitä ei ole kuin hyötyä. Palasin yöllä työmatkalta ja kroppa tuntuu olevan kaikesta kiireestä sekaisin, turvoksissa ja väsynyt. Onneksi tämä oli viimeinen ulkomaanreissu tälle vuodelle!

Naistenklinikalla oli tällä kertaa vastassa mukava mieslääkäri. Ja ultraäänessä oikealla puolella odotti mukava 13 mm johtofollikkeli! Miten mahtavaa oli huomata, että munasolu on lähtenyt kasvamaan vaikken ole joka hetki sitä ehtinytkään kierron aikana ajatella. Ja vaikka myös muutama greippi ja risiiniöljykääre on jäänyt väliin kiireessä. Lääkärin mukaan näyttäisi siltä että ovuloisin seuraavan kolmen, neljän päivän sisällä, eli sunnuntaina tai maanantaina, kp 15-16. Letrozole on siis aikaistanut ovulaatiota vielä edellisestä luonnollisesti lyhyemmästä kierrosta, jossa se sattui kp 18.


Aikataulu näyttää siis olevan otollinen myös meidän ensimmäiselle inseminaatiollemme, ihanaa! Työmatkoja ei ole enää edessä, joten kunhan ovulaatio ei tapahdu jo lauantaina, pitäisi ajoituksen onnistua. Lauantai olisi huono päivä siinäkin mielessä, että meille on tulossa viikonloppuvieraita jotka viipyvät yön yli... Nyt siis kuitenkin suunnitelmissa on ovulaation tikutusta, viimeinen luonnollinen yritys lauantaiaamuna ennen vieraiden saapumista, sitten kahden vuorokauden tauko, maanantaiaamuna luultavasti siemennestenäyte purkkiin ja sitten pääsenkin inseminaatioon iltapäivällä. Voi tätä riemua! :)

Vyöhyketerapia osa 2

Palasin vyöhyketerapeutin kamiinan lämpöön viikon kuluttua ensimmäisestä visiitistä. Keskityimme hedelmällisyyden hoitoon kuten oli tarkoituskin, mutta itse asiassa ovulaatio oli jo juuri meneillään. Alavatsan kipuilu, joka alkoi viime viikonlopun hoidosta, on voimistunut koko viikon. Unohdin tosin aamulla tehdä ovulaatiotestin, mutta oireet olivat niin tutut, etten usko erehtyneeni. Ovulaatio kp 18, viikkoa nopeammin kuin viime kierrossa! En tiedä, onko syy vyöhyketerapiassa vai missä, mutta tästä on tosiaan tulossa lähes normaalin pituinen kierto, vaikken hormonihoitoihin päässytkään. Luonnollisesti saavutettu lyhyt kierto on minulle todella, todella harvinaista herkkua.

Vyöhyketerapia alkoi taas korvanlehtien hieronnalla, joka tuntuu edelleen oudon hyvältä. Tällä kertaa terapiassa käsiteltiinkin korvien jälkeen vatsaa. Painelu ei ollut liian voimakasta, ja tuntui oikeastaan aika mukavalta. Tarkoituksena oli saada vatsan alueen lymfa eli imunesteet liikkeelle. Lymfahieronnan jälkeen sain vatsalleni risiiniöljykääreen - tästä minulle täysin uudesta hoidosta kerron lisää seuraavassa kirjoituksessa!

Jalkojen hoito oli tällä kertaa todella pitkä. Oikean jalan nilkassa oleva hormonipiste tuntui tällä kertaa todella epämukavalta. Aivan kuin koko kroppa olisi puutunut ja tärissyt, todella hämmentävää. Tätä kohtaa painamalla kuulemma aikaansaadaan supistuksia synnytystä käynnistettäessä. Epämiellyttävästä tunteesta huolimatta jotenkin tuntuu siltä, että nämä ikävät kohdat kaipaavat painelua. Ikään kuin jotain jumissa ollutta vapautuisi, lähtisi liikkeelle. Jotkut kohdat saivat myös vasemman puolen alavatsan kipuilemaan.

Viime kerran jälkeen iltapäivällä iski ensin päänsärky, sillä terapeutin kehoituksesta huolimatta taisin juoda liian vähän vettä. Vyöhyketerapia laittaa aineenvaihdunnan käyntiin samoin kuin tavallinen hieronta, joten nesteytys pitää todella muista. Lisäksi olin jo yhdeksän aikaan illalla aivan rättiväsynyt, ja sama painostava väsymys uusi myös seuraavana päivänä. Keho siis todella reagoi hoitoon. Nyt toisella kerralla en huomannut vastaavia sivuvaikutuksia. Hoidon jälkeinen rentous sen sijaan oli edellistäkin kertaa syvempi.

Tässä kierrossa ei vyöhyketerapiaa enää tehdä, mutta jos raskaus ei (tälläkään kertaa) ala, olen kyllä mielenkiinnolla varaamassa seuraavia hoitokertoja uuden kierron alkuun. Uskon, että yhdessä muun itsestään huolehtimisen kanssa tästä voi todella olla hyötyä.

Päivien laskeskelua

Nyt muistan taas, miksi muun muassa halusin pitää väliä lapsettomuushoitoihin. Tuskallinen päivien laskeskelu, varpaillaan pysyttely ja stressaaminen on edessä.

Odottelen kuukautisten alkua. Tällä kertaa sentään tiedän päivän aika tarkkaan, sillä onnistuin tikuttamaan ovulaation. En jaksa uskoa, että olisin tälläkään kertaa raskaana, joten ajatukset ovat jo seuraavassa kierrossa. Ensi viikolla pitäisi siis täti tulla vieraisille.

Kunhan menkat alkavat, minun täytyy soittaa Naistenklinikalle. Saan luvan alkaa syömään Letrozolea kierron päivinä 3-7. Kierron 10-12 päivä pitäisi käydä ultrassa, jotta nähdään, onko vaikutus toivottu ja miten pitkälle munasolu on kehittynyt. Sitten alkaa kiivas ovulaation testaaminen, ja kunhan tikkuun ilmestyy hymynaama, pitäisi miehen olla heti aamusta lähtövalmiuksissa näytteenottoa varten, sekä minun ottamassa pesty tavara sisääni.

Ongelmahan on ensinnäkin siinä, ettei ultraa tai inseminaatiota voi tehdä viikonloppuisin. Meidän tulee siis valmistautua myös siihen, ettei inseminaatiota pystytäkään tekemään, jos ovulaatio sattuu viikonlopuksi. Toisaalta siemennestenäytettä varten pitäisi pidättäytyä seksistä muutaman päivän ajan. Koska emme tiedä, miten Letrozole tällä kertaa käyttäytyy, mistä osaamme arvata pitäisikö yrittää luonnollisesti vai ei, jos ultraääni siirtyykin pidemmälle viikonlopun takia?

Oman lisänsä jännitykseen tuo myös se, että olen lähes joka viikko muutaman päivän työmatkoilla ulkomailla. Tuolloin en tietenkään pääse ultraan, jos kp 10-12 sattuisivatkin osumaan matkan päälle. Eikä etenkään ovulaatio saisi tulla missään nimessä matkapäivinä. Jäljelle jää siis pari hassua päivää viikossa, jolloin saisin ovuloida. Kehoni on tehnyt minulle niin monet kerrat tepposet, joten voin veikata ettei se noudata toiveitani tälläkään kerralla.

Täytyy nyt vain pistää jäitä hattuun ja antaa kropan toimia kuten se parhaaksi näkee. Stressillä kun aikaansaan vain lisää haittaa, ja voi olla ettei ovulaatio tule laisinkaan. Ei pitäisi etukäteen maalata piruja seinille.

Ovulaatiolleni

Olen opetellut tuntemaan sinua, opiskellut merkkejäsi ja kirjannut oireesi ylös. Olen yrittänyt miellyttää sinua kaikin tavoin ja vastata tarpeisiisi heti, kun pyydät. Olen kestänyt sinun oikkujasi ja kiittänyt sinua maasta taivaisiin kun olet suvainnut pistäytyä. Joskus toivoisin pientä kädenojennusta sinunkin puoleltasi, edes heikkoa yritystä yhteistyöhön. Mutta sinä tulet ja menet niin kuin sinua huvittaa, täysin oman, ylpeän pääsi mukaan. Jätät tulematta yhteiselle lomamatkoille vaikka sinulle on lentoliput ja all inclusive varattuna. Syöksyt kysymättä vieraisille kesken kiireisen työviikon ja odotat viiden tähden tarjoilua, kun emme ehdi mieheni kanssa edes sanoa toisillemme huomenta aamuisin. Pidät viikkoja, joskus jopa kuukausia mykkäkoulua, kunnes ilmaannut taas kuin tyhjästä ja käyttäydyt kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielistelet, käytät hyväksesi, annat tyhjiä lupauksia ja petät meidät taas.

Silti, olen kiitollinen että pääsit taas luoksemme. Vaikka onkin kierron 25. päivä, enkä osannut sinua odottaa. Toivomme, että viihdyt, ja että ehkä vihdoin, tällä kertaa, palkitsisit vaivannäkömme hyvyyttäsi antamalla kiitokseksi sen yhden lahjan, jota olemme sinulta toivoneet. Jos se ei ole mahdollista, niin tulethan ainakin taas pian takaisin?