Tammikuu on alkanut hiljaisuudella blogin puolella osin siksi ettei ole mitään kerrottavaa. Sama annos Letrozolea on nautittu kuin viimeksikin. Yritetty parantaa taas ruokailutottumuksia joulun jäljiltä ja muistaa greipit ja risiiniöljyt. Tulos on ollut vaihtelevaa, ihan ok muttei niin hyvä kuin edellisessä kierrossa. Jotenkin en löydä taas samaa draivia. Vaikka tunnen ovulaation olevan tuloillaan, uskon ettei se tule ihan yhtä pian kuin viime kerralla.
Lisäksi nyt on pitänyt kiirettä, jotta kaiken juhlinnan jälkeen saisi työt tehtyä ja hommat hoidettua eri osa-alueilla sekä vielä jossain rakosessa pakattua. Tuntuu aivan epätodelliselta, mutta muutaman päivän päästä koittaa vihdoin häämatkamme. Lomailemme kaksi ja puoli viikkoa ja irrottaudumme kaikesta tästä. Olemme vain toisiamme varten ja teemme juuri sitä, mitä huvittaa. Kuulen jo Atlantin ja Karibianmeren aaltojen kohinan, mutta vielä on jaksettava kaksi pitkää työpäivää. Sitten minua ei voisi enää vähempää kiinnostaa muu kuin itsekäs nauttiminen!
Jos ovulaatioplussa tulisi samana päivänä kuin viimeksi, ehtisimme inseminaatioon lähtöä edeltävänä päivänä. Toivoisin niin, sillä silloin pääsisin varmasti rentoutumaan operaation jälkeen. Kuten sanottu, luulen kierron tällä kertaa kuitenkin venyvän viimeisestä. Mikä sen upeampaa toki kuin saada lapsi aluilleen häämatkallaan palmujen katveessa. Jotenkin vain minussa ei ole enää tarpeeksi toiveikkuutta, jotta jaksaisin uskoa sellaiseen ihmeeseen. Toivon kuitenkin tämän huoahdustauon antavan meille iloa ja voimaa jatkaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)