Eilen illalla palelu meni aivan mahdottomaksi, lämmöt olivat koholla. Yöllä heräsin hillittömään hikoiluun. Pari päivää kestänyt kurkkukipu oli aamulla levinnyt myös suuhun ja kitalakeen ja jokainen sana ja nielaisu teki kipeää.
Kun kipu kuumaa mustaherukkamehua juodessani hiukan hellitti, ajattelin lähteväni kuitenkin töihin. Vasta työmatkalla tulin toisiin ajatuksiin ja soitin ajan lääkäriin. Olen vihdoin kahden ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen raskaana, miksi ottaisin mitään turhia riskejä? Lisäksi minulla on tuo synnynnäinen perussairaus, joka tuo lisäriskin mihin tahansa sairauteen kuten myös raskauteenkin.
Lääkärikään ei pitänyt tulemistani ylireagointina kun kerroin syyni. Vaikka tilanne näyttikin virusperäiseltä, hän varasi varmuuden vuoksi vielä verikokeet ja nieluviljelyn. Verenkuva oli onneksi normaali eikä merkkejä tulehduksesta, nieluviljelyn tulos varmistuu vasta huomenna tai maanantaina. Esimieheni oli (varmastikin perussairauteni vuoksi) heti sitä mieltä, että olen ainakin tämän päivän ja huomisen sairaslomalla.
Hain vielä apteekista apua siihen, mitä voisin ottaa nielukivun helpotukseksi; tutut Strepsils ja Finrexin kun ovat raskaana olevalle kieltolistalla. Bafucin sen sijaan on turvallista ja sen lisäksi farmaseutti neuvoi ostamaan CuraMed-kurkkutabletteja. Bussissa sitten huomasin viimeksimainitun paketissa tekstin: ei suositella raskaana oleville... Netistä selvitin syynä olevan sen, että tuote on yrttipohjainen (yrttiteetähän muun muassa pitäisi välttää raskaana). Jää siis miehen käytettäväksi.
Kotona oli ihana käpertyä takaisin iltavuorossa olevan miehen viereen sänkyyn ja nukuinkin useamman tunnin putkeen. Siitä huolimatta olo oli huonompi herätessäni. Mies oli ihanan huolehtivainen ja tilasi ennen lähtöään appiukon tuomaan lisää mehua, sillä minä en saa nyt liikkua mihinkään. Hän oli niin harmissaan koska uskoi tartuttaneensa minut flunssailtuaan nyt useamman päivän. Varmistelumielessä tekemäni Clearbluen digitaalinen testi "raskaana 2-3" onneksi sai vielä hänellekin hymyn huulille. :)
Nyt olen kitannut mehua, vettä sekä kaapista löytämääni Lämmin kuppi -kantarellikeittoa oikein urakalla. Tuijottanut tv:tä ja selannut omia vauvakuviani. Ja pelännyt. Miksi pitikään sairastua juuri näin raskauden alussa, kun olen jo muutenkin huolissani siitä onko kaikki kunnossa? Isäni kertoi juuri eilen, miten äitini sai aikanaan keskenmenon kovan flunssakauden tuloksena. Yritän kuitenkin rauhoittaa itseäni sillä, että äiti ei ollut tiennyt vielä raskaudestaan, ja oli joutunut lääkitsemään itseään aika vahvasti. Minä en ole uskaltanut ottaa edes parasetamolia, vaikka jalkalihaksia särkee kaikkialta. Mutta nyt on edessä kaksi sairaspäivää ja viikonloppu, joten enköhän saa tämän taudin selätettyä levolla ja nesteytyksellä. Sen jälkeen, jos hyvin käy, ollaan jo viikolla kuusi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)