Olen opetellut tuntemaan sinua, opiskellut merkkejäsi ja kirjannut oireesi ylös. Olen yrittänyt miellyttää sinua kaikin tavoin ja vastata tarpeisiisi heti, kun pyydät. Olen kestänyt sinun oikkujasi ja kiittänyt sinua maasta taivaisiin kun olet suvainnut pistäytyä. Joskus toivoisin pientä kädenojennusta sinunkin puoleltasi, edes heikkoa yritystä yhteistyöhön. Mutta sinä tulet ja menet niin kuin sinua huvittaa, täysin oman, ylpeän pääsi mukaan. Jätät tulematta yhteiselle lomamatkoille vaikka sinulle on lentoliput ja all inclusive varattuna. Syöksyt kysymättä vieraisille kesken kiireisen työviikon ja odotat viiden tähden tarjoilua, kun emme ehdi mieheni kanssa edes sanoa toisillemme huomenta aamuisin. Pidät viikkoja, joskus jopa kuukausia mykkäkoulua, kunnes ilmaannut taas kuin tyhjästä ja käyttäydyt kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielistelet, käytät hyväksesi, annat tyhjiä lupauksia ja petät meidät taas.
Silti, olen kiitollinen että pääsit taas luoksemme. Vaikka onkin kierron 25. päivä, enkä osannut sinua odottaa. Toivomme, että viihdyt, ja että ehkä vihdoin, tällä kertaa, palkitsisit vaivannäkömme hyvyyttäsi antamalla kiitokseksi sen yhden lahjan, jota olemme sinulta toivoneet. Jos se ei ole mahdollista, niin tulethan ainakin taas pian takaisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)