sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lasillinen punaviiniä kiitos

Alkoholi maistui minulle jossain vaiheessa elämääni enemmän kuin tarpeeksi. Loppumattomat opiskelijabileet, uudet kaverit, epävarmuus itsestään sekä henkilökohtaisen elämän surut saivat hakemaan riemua ja rentoutta elämään juomalla. Hauskaa oli, mutta jatkuvalla juhlinnalla oli toki myös varjopuolensa. Enkä tarkoita, että olisin oikeasti vajonnut elämän laitapuolelle. Opiskelijaelämäni oli kosteaa ihan samalla tavalla kuin niin monilla muilla.

Ensimmäisen (ja viimeisen) todella vakituisen seurustelusuhteen myötä alkoholin merkitys alkoi pienentyä. Vuosiin en ole juonut itseäni enää humalaan, vaan kaksi annosta on minulle maksimi. Kyse on terveydellisistä syistä, sillä synnynnäisellä sairaudellani voisin todella aiheuttaa itse kuolemani juomalla hieman liikaa. Lisäksi mielestäni elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi - ja sitä oavt mielestäni dagen efterit, jolloin koko kaunis päivä menee hukkaan sängynpohjalla pahoinvoiden. Useimmiten en ota edes yhtä lasillista, vaan säästän alkoholin nauttimisen harvoihin kertoihin, jolloin seura ja ruoka ovat kohdallaan, ja lasi viiniä todella maistuu nautinnolta. Alkuun alkoholista kieltäytyminen herätti epäilyksiä raskaudesta, mutta näin vuosien kuivan kauden jälkeen en enää saa kummastuneita katseita firman juhlissakaan.

Harvat viinilasilliseni olen näiden lapsiyritysvuosien aikana yrittänyt myös ajoittaa luteaalivaiheeseen, jos mahdollista. Lasin punaviiniä kun kerrotaan edesauttavan munasolun kiinnittymistä. Ylipäätäänhän punaviiniä pidetään todellisena terveysjuomana sen sisältämien flavonoidien ja resvetrarolin vuoksi. Sen kerrotaan alentavan huonoa kolesterolia, ehkäisevän syöpää, hidastavan verisuonien kalkkeutumista, hoikistavan sekä alentavan verensokeria. Mutta miksi punaviini auttaisi raskautumaan? Lasta toivovia kehoitetaan usein ainakin nauttimaan paljon antioksidantteja sekä pitämään verensokerin riittävän alhaalla. Lisäksi kohdun verenkierron parantaminen on tärkeää, ja punaviinin väitetään auttavan tässä. Itselleni ei tosin ole selvinnyt, mihin tämä perustuu. Jos joku tietää tieteellisen selityksen tälle, olisin kiinnostunut sen kuulemaan - lapsettomuuteen kun tarjotaan niin moninaisia neuvoja puolesta ja vastaan, että välillä olisi mukava saada vinkkeihin faktapohjaa. :)

Olen nyt luteaalivaiheessa viikko sitten tapahtuneen ovulaation jälkeen. Osallistuin kahtena peräkkäisenä iltana kuluneella viikolla työn kautta yhteistyökumppaneiden kutsumiin illanviettoihin. Vieraiden ihmisten kanssa helpointa on, jos ei kieltäydy täysin alkoholista, joten olen saanut loistavan tilaisuuden nauttia sen lasillisen punaviiniä kumpanakin iltana vieläpä kierron puolesta juuri oikeaan aikaan. Toisena iltana sain punaviinin lisäksi yllättäen myös vertaistukea. Myyjämme, viitäkymppiä lähestynyt nainen, kertoi yhtäkkiä kesken illallista avoimesti pitkään kestäneestä lapsettomuudestaan. Näin puskista voi tosiaan törmätä kohtalotoveriin. Hänenkin tarinansa kuitenkin päättyi onnellisesti. Lapsia odotettiin heilläkin vuosia, mutta lopulta hänet oli palkittu kahdella tyttärellä. Mieleni teki kysyä, miten he lopulta onnistuivat, kertoa miten tutulta hänen tarinansa kuulostaa, jakaa oma tuskani... Kunnes muistin olevani lähes vieraiden ihmisten sekä työkavereideni seurassa. Töissä et kertakaikkiaan voi kertoa yrittäväsi raskautua kuin viimeistä päivää. Se on tabu. Ehkä tämä yhteistyökumppanini kuitenkin tunnisti jotain tuttua katseessani hänen kertoessaan lapsettomuuden painolastista. Niin tiukasti hän halasi minua illan päätteeksi.

torstai 20. marraskuuta 2014

Risiiniöljy hoitona lapsettomuuteen

Toisella vyöhyketerapiakäynnilläni terapeutti hieroi vatsaani sekä asetti sille kääreen ovulaatiota edesauttaakseen. Hän levitti risiiniöljyssä kastettuja talouspapereita suoraan paljaalle iholle, kelmun suojaksi ja päällimmäiseksi kylmän kääreen. Kääre jätettiin paikoilleen loppuhoidon ajaksi, ja sain öljyiset talouspaperit minigrip-pussissa mukaani jääkaappiin säilöttäväksi seuraavan kierron alkua varten.

Risiiniöljy ei ole ikinä tullut vastaan etsiessäni netistä luonnonmukaisia apuja lapsettomuuteen. Yhdysvalloissa risiiniöljykääre on kuitenkin yleisesti tunnettu hoito lapsettomuuteen. Netistä voi tilata valmiita pakkauksia nimellä "castor oil fertility pack". Voit kuitenkin hankkia öljyn apteekista ja tehdä kääreen helposti itse. Ennen käärettä voit hieroa vatsaa lymfaattisen järjestelmän aktivoimiseksi. Käärettä on tarkoitus pitää puolisen tuntia vatsalla joka päivä kierron alusta ovulaatioon saakka, mutta ei enää sen jälkeen.

Risiiniöljy on risiinikasvin siemenistä peräisin oleva kasviöljy, joka sisältää paljon erilaisia rasvahappoja, E-vitamiinia ja proteiinia. Sisäisesti sitä käytetään muun muassa suolen tyhjennykseen ummetuksessa. Risiiniöljyä nielemällä on käynnistetty myös synnytyksiä, sillä se aikaansaa supistuksia. Tämä keino kuitenkin jakaa mielipiteitä. Lapsettomuuden hoidossa tarkoitus ei ole tosiaan nauttia öljyä sisäisesti. Ulkoisesti risiiniöljyn kerrotaan vahvistavan esimerkiksi ripsiä ja kynsiä ja ehkäisevän bakteerien kasvua.

Vatsalle asetettavan kääreen tarkoituksena on lisätä verenkiertoa vatsan alueella ja edesauttaa allaolevien kudosten ja elinten parantumista ja siten tukea ovulaatiota ja munasolujen terveyttä. Kylmä, tai useissa ohjeissa lämmin kääre varsinaisen öljykääreen päällä auttaa öljyn imeytymistä. Imeytyessään vatsan ihon läpi öljy stimuloi lymfaattista järjestelmää eli imukudoksia, ja auttaa kudoksia parantumaan. Kääre aktivoi myös maksaa, joka poistaa muun muassa hormoneja, lääkkeitä ja myrkkyjä ja on tärkeässä roolissa lymfakierrossa. Näiden elimistön puhdistusjärjestelmien häiriintynyt toiminta voi johtaa esimerkiksi hormonaaliseen epätasapainoon. Risiiniöljyn vaikutus on siis parantava ja puhdistava. Se onkin eräänlainen detox-hoito maksan, munasarjojen ja munanjohtimien sekä kohdun alueelle. Sen kerrotaan myös helpottavan ovulaatio- ja kuukautiskipuja ja edesauttavan kystien poistumista.

Tässä ohje youtubesta oman risiiniöljykääreen tekemiseksi:


maanantai 17. marraskuuta 2014

Vyöhyketerapia osa 2

Palasin vyöhyketerapeutin kamiinan lämpöön viikon kuluttua ensimmäisestä visiitistä. Keskityimme hedelmällisyyden hoitoon kuten oli tarkoituskin, mutta itse asiassa ovulaatio oli jo juuri meneillään. Alavatsan kipuilu, joka alkoi viime viikonlopun hoidosta, on voimistunut koko viikon. Unohdin tosin aamulla tehdä ovulaatiotestin, mutta oireet olivat niin tutut, etten usko erehtyneeni. Ovulaatio kp 18, viikkoa nopeammin kuin viime kierrossa! En tiedä, onko syy vyöhyketerapiassa vai missä, mutta tästä on tosiaan tulossa lähes normaalin pituinen kierto, vaikken hormonihoitoihin päässytkään. Luonnollisesti saavutettu lyhyt kierto on minulle todella, todella harvinaista herkkua.

Vyöhyketerapia alkoi taas korvanlehtien hieronnalla, joka tuntuu edelleen oudon hyvältä. Tällä kertaa terapiassa käsiteltiinkin korvien jälkeen vatsaa. Painelu ei ollut liian voimakasta, ja tuntui oikeastaan aika mukavalta. Tarkoituksena oli saada vatsan alueen lymfa eli imunesteet liikkeelle. Lymfahieronnan jälkeen sain vatsalleni risiiniöljykääreen - tästä minulle täysin uudesta hoidosta kerron lisää seuraavassa kirjoituksessa!

Jalkojen hoito oli tällä kertaa todella pitkä. Oikean jalan nilkassa oleva hormonipiste tuntui tällä kertaa todella epämukavalta. Aivan kuin koko kroppa olisi puutunut ja tärissyt, todella hämmentävää. Tätä kohtaa painamalla kuulemma aikaansaadaan supistuksia synnytystä käynnistettäessä. Epämiellyttävästä tunteesta huolimatta jotenkin tuntuu siltä, että nämä ikävät kohdat kaipaavat painelua. Ikään kuin jotain jumissa ollutta vapautuisi, lähtisi liikkeelle. Jotkut kohdat saivat myös vasemman puolen alavatsan kipuilemaan.

Viime kerran jälkeen iltapäivällä iski ensin päänsärky, sillä terapeutin kehoituksesta huolimatta taisin juoda liian vähän vettä. Vyöhyketerapia laittaa aineenvaihdunnan käyntiin samoin kuin tavallinen hieronta, joten nesteytys pitää todella muista. Lisäksi olin jo yhdeksän aikaan illalla aivan rättiväsynyt, ja sama painostava väsymys uusi myös seuraavana päivänä. Keho siis todella reagoi hoitoon. Nyt toisella kerralla en huomannut vastaavia sivuvaikutuksia. Hoidon jälkeinen rentous sen sijaan oli edellistäkin kertaa syvempi.

Tässä kierrossa ei vyöhyketerapiaa enää tehdä, mutta jos raskaus ei (tälläkään kertaa) ala, olen kyllä mielenkiinnolla varaamassa seuraavia hoitokertoja uuden kierron alkuun. Uskon, että yhdessä muun itsestään huolehtimisen kanssa tästä voi todella olla hyötyä.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Vyöhyketerapiassa

Rintamamiestalon kammarin kakluuni hehkui lämpöä. Sain kääriytyä paksuun täkkiin, sulkea silmät ja nauttia hiljaisuudesta.


Korvanlehtien painelu kuumotti mukavasti ja tuntui saavan jotain liikkeelle. Käsittely ranteissa tuntui jännältä. Nilkan ja kantapään alueelta löytyi epämukavia kohtia. Jalkapohjaa hiukan kutitti, mutta terapeutti vältti potkut. Varpaitakin heräteltiin vähän eloon. Kosketus oli välittävä ja ymmärtäväinen.


Ensimmäinen kokemukseni vyöhyketerapiasta oli ehdottomasti positiivinen. Olin kuvitellut hoidon tekevän kipeää, mutta käsittely olikin melkoisen hellä. Muutama paikka yllätti tuntumalla kevyestä painalluksesta huolimatta ilkeältä. Nilkkoja pakotti myös jälkeenpäin. Kuulemma kohtu ja munasarjat sijaitsevat juuri tuolla alueella.


Hoito tehtiin kierron päivänä kymmenen, ja mielestäni sen jälkeen alavatsassa on tuntunut lisäntyvää nipistelyä. Koska en oleta ovulaation tulevan kuitenkaan pikavauhtia, varasin seuraavan ajan viikon päähän. Edellisissä kierroissa en ainakaan ehtinyt ovuloida siihen mennessä, joten tarkoituksena on vielä yrittää buustata ovulaatiota. Ensimmäisellä käsittelyllä heräteltiin kehoa, joten siinä hoidettiin myös muita elimiä. Seuraavalla kerralla keskitymme pelkästään hedelmällisyyteen.


Terapian paras anti oli ehdottomasti rentoutuminen. Tunnin hoidon jälkeen nousin kuin usvasta, ja olin pystynyt unohtamaan muun mailman hetkeksi. Harmi vain, ettei tunne kestänyt kauaa. Huomaan työstressin kohonneen viime aikoina selkeästi, ja se vaikuttaa jo uniini. Mutta hetkenkin syvä rentous varmasti on hyödyksi. Yritänkin nyt hakea rentoutta ja rauhaa elämääni eri keinojen kautta, olkoon vyöhyketerapia ainakin hetken yksi sellainen.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Jalkapohjia jännittää

Olen nimittäin varannut viikonlopuksi ajan vyöhyketerapiaan. Aihe oli ajankohtainen, sillä tuore kummilapseni on käynyt hoidoissa itkuisuutensa vuoksi. Ystävälläni oli samalla tullut puheeksi terapeutin kanssa, että hän on hoitanut myös lapsettomuudesta kärsiviä. Koska pikkuvauvatkin nauttivat, ajattelin uskaltautua vihdoin kokeilemaan tätäkin hoitomuotoa.

En usko, että tästä ainakaan haittaa on, kyseessä kun on kokenut terapeutti. Ja vaikka ensi kierrossa pääsisinkin Letrozolen syöntiin, tuskin fyysinen hoito sitä voisi pilata? Ennemmin uskon sen hyvinvointia mahdollisesti lisäävänä tukevan muuta hoitoa. Täytyy tosin myöntää, etten ole kovin syvällisesti tutustunut vyöhyketerapiaan, mutta miellän sen jonnekin hieronnan ja akupunktion välimaastoon. Josko painelu ei auttaisikaan suoranaisesti ovulaatioon, voisi se ehkä edesauttaa rentoutumista. Ainakin henkinen vaikutus on varmasti positiivinen, jos käynnistä tulee mukava.

Lähden hoitoon siis avoimin mielin, mutta jalkapohjiani kyllä jännittää hieman. Ne ovat niin herkät kutiamaan, että pelkään potkaisevani terapeutille mustan silmän!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Hien paluu

Eilen ei enää edes aurinko paistanut, ja velloin yksin sisällä synkissä ajatuksissani. Telkkarissa missipimut jumppasivat ja saivat minut äkkiä sisuuntumaan. Käänsin Spotifysta volat täysille, tartuin kahvakuulaan ja aloin raivokkaana heiluttamaan. Ähisin ja hikoilin kaiken ketutuksen ulos kyykyillä ja rutistuksilla. Aika pian endorfiinit rupesivat jylläämään - alkoi ensin hymyilyttää, sitten laulattaa, ja lopulta tanssahtelin jo ketkutusshowta peilille. Niin yksinkertaista. Miten olinkaan taas päässyt unohtamaan liikunnan voiman?

Tässä kierrossa en pääse hoitoihin, mitä sitten? Uskon siihen, että keho on kokonaisvaltainen ja sen oireet kertovat jostain. Pitkä kausi työmatkailua ja urheilun jääminen taka-alalle ovat saaneet paikkoja särkemään sieltä täältä. Nyt on aika palata ruotuun ja antaa kropalle sitä, mitä se kaipaa. Hormonihoidot ovat joka tapauksessa jonkin luonnollisen jäljittelyä keinotekoisesti, eivätkä ratkaise itse syytä ongelmaan. Vaikka liikunta ja ruokavalio eivät aiemminkaan riittäneet raskautumiseen, ei niiden unohtaminen ainakaan helpota tilannetta. Yritän olla kuitenkin luomatta liikkumisesta uutta stressin aihetta, niin tapaa minulle usein käydä. Tavoitteenani on siis liikuttaa kehoakroppaani lisää, mutta tarpeeksi hellästi ja jaksamiseni mukaan.

Lupaankin kuunnella jälleen kehoani tarkemmin tässä kierrossa, jotta se olisi vastaanottavaisempi toiveilleni. Eilinen ketkutus tuntui niin hyvältä kiukuttelevassa selässä, että tänään suuntaan tanssitunnille.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Poissa pelistä

Niinhän siinä sitten kävi. Uusi kierto alkoi. Vaikka ajoitus oli ollut juuri oikea ei raskautta tälläkään kerralla. Mikä yllätys... No, kierron päivät 10-11 osuvat viikonlopulle, eli ultraan pitäisi mennä maanantaina. Jolloin olen työmatkalla. Yritin vielä kysyä Naistenklinikalta muita vaihtoehtoja, mutta kp 9 on liian varhain ja kp 13 liian myöhään ultralle.

Joudumme siis odottelemaan seuraavaa kiertoa. Ei siis Letrozolea vielä tällä kertaa. Tiesin toki, että näin käy suurella todennäköisyydellä. Mutta silti, en millään jaksaisi enää odottaa. Edellisestä hoidosta on 15 kuukautta, ja tätä kiertoa oli odotettu niin innolla... Toivottavasti se ei veny megalomaanisen pitkäksi. Ja toivottavasti ensi kierrossa on parempi tuuri ajoituksen suhteen.

Aurinko paistaa, joten yritän saada kiinni positiivisista ajatuksista. Herättyäni luin Facebookista jälleen yhden pienokaisen syntymästä.